Sisu

Tänään oli hyvä sisukas päivä.

Heräsin aamulla 6:30 ihan vaan päästäkseni aikasin koululle kuuntelemaan englanninkielisiä esitelmiä stereotypioista, suomalaisuudesta ja sisusta. Koululta kuntoilemaan ja sieltä väsyneenä kahden eri kaupan kautta, kahdella täydellä bussilla ja yhdellä metrolla vihdoin yli tunnin julkisilla matkustamisen jälkeen kotiin. Vihdoin. Olin poikki. Ajatuksissa vein jo Iisaa lenkille ja loihdin meille molemmille ruokaa.

Avaimet. Missä on kotiavaimet? Ei mukana. EIkä ollut ensimmäinen (eikä toinen, eikä kolmaskaan) kerta kun ne unohtu. Miten tää on edes mahdollista? Onko aina niin kiire kaikkialle vai onko vaan mahdotonta oppia se, että avaimet pitää ottaa mukaan koska kerrostaloissa ei omakotitalojen tavoin voi pitää ovia aukii?

Pienen epätoivoitkun jälkeen tein suunnitelman. Rohkaistuin ja soitin naapurin ovikelloa pyytääkseni voisinko jättää painavan kassini sinne odottamaan siksi aikaa kun haen toiset avaimet Riikalta töistä. Naapuri avasikin iloisesti oven puolipukeissa ja ystävällisesti myöntyi heti pyyntöön. Miten ihana naapuri! (Kyseinen ihana naapuri on myös kerran soittanut meidän ovikelloa ihan vain kertoakseen, että ulkoavaimet on jääneet oveen.)

Kahdella bussilla Riikan työpaikalle vartin odottelun jälkeen. Tässä vaiheessa olin onnellinen ettei asuta maalla tai ettei ole sunnuntai. Akku loppuu bussissa.

Silti pääsin perille ja onnellisesti kotiin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kiitos Riikka ja kärsivällisyyttä tämmösen tohelon kanssa asumiseen.

Syysverhot

Saatiin vihdoin verhot, joiden perään ollaan haikailtu jo yli vuosi! 47e metrihinta ei suoraansanottuna houkutellut 3m verhokankaan ostoon, mutta Marimekon ystävämyynnistä löytyivät hyvällä diilillä! Näissä tosin on "virhe", eli pieni valkoinen viiva. Haittaako meitä? No ei haittaa, eihän sitä edes huomaa seinällä! Onnistuttiin saamaan viimeinen suikale - oli ilmeisesti ollut monia muitakin jotka olivat olleet meidän kanssa samoilla linjoilla.

Nyt vihdoin ihanan Iijan ommeltua meille kangas verhon muotoon saadaan nauttia tätä syksyistä peltomaisemaa. (Tulkitkoon kukin kuosia haluamallaan tavalla). Kyllä luo tunnelmaa pimenevään syksyyn! Iisakin on ihaillut verhoja omalla tavallaan (maistelemalla).

P.S. Olisin voinut toki ottaa selkeämmänkin kuvan verhosta, mutta tää on tätä taiteilijaelämää, kun voi olla luova ja ottaa kuvia vaan oudoista kuvakulmista, kohdistaen tarkennuksen epäolellisiin asioihin. Little things that make me so happy ;) - S

Iisan ihana pörrömatto

Matottoman pentuarjen jälkeen oli aika hakea pörrömatto varastosta kokeiluun. Iisa on rakastunut siihen. Se on niin rakastunut, että istuisi siinä mielummin kun lähtisi vaikka aamulenkille. Se myös syö sitä ja siinä, nukkuu siinä, leikkii siinä, hepuloi siinä, mutta yhtään pissaa se ei siihen ole tehnyt. Jihuu!

Oli meillä kaikilla mattoja ikävä. -R

S I R

SIR-blogi aka Sir Blogi on aloittanut toimintansa! Viinilasin äärellä ne parhaat ideat syntyy.